MITÄ IHMETTÄ!

Olimme siis edelleen Mikkelissä.Tarkoituksenamme oli lähteä sinne Sulkavan Vankilaan...mutta meillä ei ollut rahaa, kuin 3 euroa! Olimme nukkuneet edellisen yön autossa ja aamulla sitten päätimme "-sijoittaa" kaikki rahat aamukahviin läheisellä huoltoasemalla...-tällä ajatuksella, että "ei tää kongurssi enää tästä pahene,vaikka kahvit juotaisiinkin".... ja niin menimme kahville! Kun sitten palasimme autolle niin rukoilimme Herran läsnäoloa elämäämme ja johdatusta tulevaan päivään!
Anette sanoi sitten, että hänpä käy katsomassa nettipankissa... onko tilillä yhtään rahaa..? Ja mitä ihmettä ja kummaa ...siellä oli kuin olikin! Voi, että olimme kiitollisia ... -Ei Halleluja huudoista meinannut tulla loppua ollenkaan...! Saimme maksettua ambulanssista aika paljon, sekä ostettua tilavan kylmälaukun, jossa voimme säilyttää eväitämme... nyt ruoka ei mene enään pilalle..! Kiitos Herra!!!

Kävimme myös kirpputorilla katsomassa itsellemme, vähän jotain lämmintä syysvaatetta... siellä tapasimme myös kymmenkunta ukranilaista ja venäläistä nuorta... ja kommunikointi ongelmista huolimatta, he ottivat iloiten vastaan suuren venäjän kielisen Raamatun, jonka heille annoimme!

               RUOKAA TYHJÄSTÄ!

Tästä kaikesta tulikin mieeleeni eräs tapahtuma, kun veimme Anetten kanssa Hiace- kuormallisen leipää ja pullaa Eetelä-Suomesta Pohjois-Lappiin... sellaiseen paikkaan kuin Näätämö! Siellä pidettiin kesäleiriä venäläisille katulapsille, jotka olivat tulleet sinne Barentsin alueelta! Heitä oli kaikkiaan noin 60-70 ... ja kuinka ollakkaan, kun pääsimme perille saimme kuulla, että kokki oli kaatunut pyörällä ja katkaissut kätensä... ja kun minulla on kokki tausta... niin ei muuta kuin auttamaan ja ruokaa laittamaan.

Yhtenä päivänä huomasimme kauhuksemme, että ruoka on melkein loppu... yritimme Anetten kanssa saada niistä vähistä aineksista leiriläisille ruokaa... mutta huolestuttavalta näytti... ei saatu aikaan kuin yksi vajaa kattilallinen... arvion mukaan noin 30 hengelle! Sanoin Anetelle, että nyt ei auta muu kuin ruvetaan rukoilemaan... että Herra auttaisi... ja mitä ihmettä kohta tapahtui! Ruokaa alkoi tulemaan kattilaan kuin tyhjästä! Huusin Anetelle, että tuo äkkiä toinen kattila tähän vierelle... ja niin aloimme ammentamaan, siitä toisesta kattilasta toiseen ja ruokaa vain pursusi ja pursusi... kunnes kumpikin kattila oli täynnä! Ja kaikki tulivat ravituksi! Siinä tapahtui ruuan ihme! Kiitos Jumalalle!

Jos haluatte puhelimen välityksellä meihin yhteyttä esim.keskustelu ja rukous apua tms.. laittakaa puhelin-numeronne meidän sähköpostiin niin pyrimme soittamaan mahdollisimman pian! sähköposti osoitteeme on teho-tiimi@hotmail.com