RISTIN JUURELLA!

Golgatalle katseeni siirtyy, siitä sieluuni kuva piirtyy.
 Sielussain sinne teen retken, kestän sitä vain hetken.
Kuin Tuomas sanoi kerran, vaikka oma oli Herran.
Tuo epäilyksen synti, jonka vihollinen sydämeen kynti.
 Lähes päivittäin sama synti vierelläin kulkee,
se siunauksen tien uskoon sulkee.
On ihmeinen tuo armo , ei auta siihen oma tarmo.
 Päivän kesken, tulee pimeää, kuin yö,
Mestarimme sydän viimeisiä kertoja lyö.
       Täytetty on Isän antama työ.
Taivas sysi musta, ja Mestarimme hirveä tuska.
Viimeiset huudot Golgatalla, on Herramme veri vuotanut .

 Tie armoon avautui. Katseeni, jos käännän golgatalle, 

epäilys uskoon vaihtuu. Kiitos Jeesus, että veresi vuodatit, synnit kaikein sovitit.
Ystävä hyvä, jos edessäsi on synnin muuri, valitse paikka, tuo ihana ristin juuri.
Matka jatkuu tietä taivaan, älä ystävä hyvä käy ristin ohi,
 muuten tiesi kulkee ikuiseen vaivaan.
 On edessäsi kaksi ovea, tartu armon oven kahvaan, saat tuntea Isän käden armaan.
 Ei kadotus sua peri, koska puhdistanut sun on Jeesuksen veri.
 Kohta pääsemme maailman vaivasta,
 ja kiitosmielellä kuljemme kohti taivasta. (ilta)yö 28.2-1.3 2003 K.R

                        Tämä runo oli erään "uskon veljen"kirjoittama vuonna 2003